Close up

Noniin...

Kuka olisi uskonut, että reissu olisi mennyt näin nopeasti ohi. Yhtäkkiä olikin aika lähteä kotia, vaikka tuntui, että reissu jäi ihan kesken. Nyt olen viettänyt reilun viikon Suomessa ja arjesta on yritetty saada jonkunlainen ote. 

Maltasta tuli koti. Arki oli alkanut vasta tuntumaan omalta ja sitten pitikin jo lähteä. Tottakai oli koti-ikäväkin tullut jollain tasolla, mutta noiden ihanien tyttöjen kanssa olisi viettänyt vielä toisenkin kuukauden kauniilla saarella. Ensi fiiliksenä työpaikasta oli vähän nihkeä, koska tehtävää ei paljon ollut. Mutta pikku hiljaa tottui kampaamon toimintatapoihin ja olisi mielellään Cut Coiffeurissa viettänyt pidemmänkin työharjoittelujakson. 

Toisiks viimeisenä iltana saimme Pinjan kanssa päähämme lähteä lenkille. Oli tullut ahmittua jonkun verran herkkuja ja turvotus tuntui kuvottavalta :D Heitimme lenkkarit jalkaan ja suuntasimme kohti Fguraa ja kävimme katsomassa paikkoja, joissa emme olleet vielä käyneet. Meitä oltiin varoiteltu yksin pimeällä kävelemisestä, mutta kyllä tuo aika jännittävää oli ihan kahdestaankin. Sydänkohtauksia aiheutti aidalla kävelevät kissatkin :D

Viimeisenä päivänä Maltalla meillä oli vielä tapaaminen Paragonissa, jossa hoitaisimme viimeiset paperihommat ja saisimme tiedot seuraavan päivän kuljetuksista lentokentälle. YLLÄTTÄEN meillä oli ongelmia päästä Mostaan ajoissa (ensimmäisenä päivänä olimme 3h myöhässä tapaamisesta). Lähdimme ajoissa liikenteeseen, koska tiesimme aikaa kuluvan rutkasti. Noooo bussi taisi olla myöhässä Valletasta lähdettäessä jo sen verran, että tiesimme myöhästyvämme, mutta kaiken kruunasi se, ettei bussikuski tiennyt mihin olisimme menossa. Pienen kolarin ja sattumusten jälkeen päädyimme kuitenkin Mostan pikkukaduille. Koska bussikuski ei osannut meitä auttaa etsimään paikkaa, hän ohjasi meidän lähimmälle poliisiasemalle kysymään apua (se on Maltalla erittäin yleistä; kysytään navigointiapua, pyydetään soittamaan takseja yms). Loppujen lopuksi ilman poliisin apua löysimme perille Paragonille noin 20 min myöhässä. Kukaan ei kuitenkaan edes välittänyt vaikka myöhästyimme...

Puhelinkopit on tuttu näky Maltan katukuvassa

Pääsimme jo ajoissa tapaamisesta pois ja aloitimme viimeisen päivän nauttimisen, johon kuului viimeisten tuliaisten shoppailua ja ravintolaruokaa.

Päiväohjelman jälkeen palasimme Mostasta kotiin hetkeksi rauhottumaan sekä vaihtamaan vaatteita ravintolailtaa varten.

Ilta meni Valletassa illallista syödessä tietysti hyvässä seurassa. Muisteltiin mennyttä kuukautta ja voivoteltiin tuleva päivän lähtöä.

Viimeinen päivä alkoi haikeissa fiiliksissä. Aamupala, siivous ja pakkaaminen kuului päivän agendaan ennen kuin taksi tuli meitä hakemaan asunnolta. Viimeiset heipat kämpälle ja koko Maltalle. voih....

 

 
Ensimmäinen lento sujui oikein hyvin. Lennettiin kauniin vuoriston yli. Frankfurtista lähdettäessä, huomasimme, ettei meillä ollut istumapaikkoja lipuissa ollenkaan. Työntekijät huutelivatkin meille check-in:ssä ja saimme uudet liput. Nooooo, koneeseen mennessä huomasin, että joku herrasmies istui paikallani ja TOTTAKAI vieressäni istuisi kaksi pientä lasta, JES. Ei mitään, hetken selvitettäessä istumapaikka soppaa, selvisi, että oli tullut tuplabuukkaus ja miehellä ja minulla oli sama istumapaikka. Siinä vaiheessa meinasi tulla ärrimörri kun väsymys painoi ja kova halu päästä kotiin vaan kasvoi. Ajattelin, että minun tuurillani varmaan käytävällä saan seisoo koko himmutin matkan. Eipä mitään, ei mulle huonosti käynyt :D "Haittaako sua jos jäät istumaan tähän ykkösluokkaan?!" NO SIIS EI TODELLAKAAN :ddd
Haha vilkuttelin tytöille koneen takaosaan ja jäin nauttimaan matkasta jalat oikosellaan ! Muutaman pienen mutkan jälkeen vaihdettiin lopulta konetta ja pääsimme lähtemään kohti Suomea noin 2h myöhässä.
Mutta siitä huolimatta minä nautin, KIITOS Lufthansa ! Tuli kuumat pyyhkeet ja kolmen ruokalajin illallinen ja kaikkea mitä vain osasi pyytää :D mua niin nauratti koko tilanne, olin ku peura ajovaloissa kun en osannut käyttäytyä ykkösluokan mukaisesti kaiken maailman pyyhkeiden kanssa ! :D ja hävetti, porukka oli puvut ja krakat päällä ja meikäläinen lösötti verkkareissa, tukka silmillä oivoivoi..

Maha täynnä oli mukava jatkaa kohti Mikkeliä :D

No, mutta nyt on sitten reilu viikko vietetty Suomessa.... Niin.. Eipä täällä muuta positiivista ole kuin rakkaat ihmiset. Mennäänkö jo takaisin?!!?!
Vaihtoon lähteminen on ollut ehkä elämäni paras ratkaisu. Vaikka se kuinka pelotti ja jännitti ja tuli jo ikävä ennen ku kerkesi edes kotiovea selän takana kiinni laittaa, niin en vaihtaisi mitään pois! SUOSITTELEN kaikille iästä ja elämäntilanteesta huolimatta. Elämässä täytyy ottaa irtiottoja tavalla tai toisella, ja tämä oli minun tapani. Lähtisin milloin vain uudestaan, jos sellainen tilanne tulisi. Ihmiset puhuvat, että tuollaisilla reissuilla "löytää itsensä"/ "oppii itsestään uusia asioita", no joo, ehkä jollain tavalla kyllä minullakin niin kävi. Minusta vaan tuntuu, että minulla on niin paljon jo elämässäni tapahtunut ja ikääkin plakkarissa on jo 24, joten mitään ihmeellistä "itsensä löytämistä" ei tapahtunut. Toivon, että nuorimmilla kanssamatkustajilla on jotain tän tyyppistä tapahtunut :)

Mutta siis WOW, ihana maa, ihania ihmisiä, Pinja, Tiia
KIIIIIITTTOOOOOOSSSS <3

Viimeisiä viedään

Ajattelin kertoo vähä yleisesti elämästä täällä Maltalla. 

Alkukankeuden jälkeen paikka on oikeasti alkanut tuntumaan kodilta. Ainut mikä paikasta puuttuu on rakkaimmat. Se on ainoa syy miksi lauantaina on ihan kiva lähteä kotia. Muuten voisin vaikka jäädä tänne asumaan :D 

Ollaan tyttöjen kanssa mietitty, että osaakohan sitä edes kävellä oikealla puolella katua Suomessa.. ehkä sen tarpeeks monen törmäyksen jälkeen taas oppii ! Ollaan opittu hyvin kulkemaan myös busseilla, toisaalta ei ole ollut paljon vaihtoehtojakaan.. joka paikkaan mihin mennään/halutaan mennä on liian pitkä matka kävellä,joten on väistämätöntäkin kulkea bussilla. Siitä on tullut rutiini varsinkin toisille tytöille, jotka joutuu päivittäin kulkee busseilla töihin.

Ruokakaupat, jotka ovat lähellä kotiamme ovat hyvin pieniä ja suurimmaksi osaksi sieltä tulee vain ostettua vettä ja aamupalatarvikkeita. Silloin tällöin täytyy ottaa 10minuuttia kestävä bussi lähimmälle Lidlille. Sieltä löytyy lähes kaikki mitä tarvitaan. 

Kosteaan ilmastoonkin ja viileään asuntoon on tottunut yllättävän hyvin. Edelleenkin kyllä villasukat jalassa päivittäin kotona oon, mutta harvemmin enää laitetaan kaasulämmitintä päälle. 

Kampaamossa oon touhunnu enemmänkin asistentin ominasuudessa kuin kampaajan, mutta ihan ymmärrettävistä syistä. Oon saanu tehdä tyvivärejä, pestä hiuksia PALJON, vähä kuivailla hiuksia, siivoilla salonkia, vastailla puhelimeen ja muuta yleistä touhuumista/ juoksupojan hommia!

Sää on ollut niin vaihtelevaa, että meillä on käynyt tosi huono tuuri vapaapäiviemme suhteen. Lähes kaikki päivät on ollu pilvisiä ja/tai sateisia lukuun ottamatta maanantaita kun käytiin ihanassa Gozossa. No eilen kuitenkin kun pääsimme Pinjan kanssa jo ajoissa töistä pois, nii lähdimme ottamaan aurinkoa läheiseen puistoon bussipysäkkimme lähelle. Paikalliset kulkivat toppatakit päällä ja katselivat meitä ihmeissään:D teki mieli huutaa ohikulkijoille , että HALOOO ME OLLAAN SUOMESTA JA MEILLE TÄÄ ON KESÄ... JA KUUMA!!:D kyllä huomas taas auringon eron Suomeen ja tänne. Noin 2h auringon oton jälkeen ihoni punoitti kun rapu! Noo siitä se on lähtenyt hälvenemään ja alta taitaakin paljastua valkoinen iho ;D damn.. mutta siinä oli ainoat rusketusyritykset mitä reissu on saanut. Ollaan tyttöjen kaa naureskeltu, että hitto ollaan kk ulkomailla ja missä meiä rusketus on!!? Että turhaan sitten kyselette siellä Suomessa mitää mistää rusketuksen puutteesta.. Mehän tultiin tänne töitä tekee, vai mitä häh ?!:D 

Auringon otto paikka 

Se on niin hassua miten maltalaiset puhuu, että nyt on talvi kun taas meille tää on ollu ihan täysin kevättä. Luultiin, että kun palataan tällä viikolla suomeen ni sielläkin olisi jo kevät, mutta mitä vielä... varmaa joku -20c oottaa meitä ihanasti ku lentokentältä astutaan ulos.... aaah ihana Suomi. 

Tulee kyllä niin ikävä tätä paikkaa. Ihmisiä, ilmastoo, merta... koko Maltaa. Kai se on joskus tultava uudestaan käymään :) 

Mutta niin, tänään on viimeinen työpäivä..puuh mihin kaikki aika hävisi? Ei voi olla ajattelematta sitä arkea mikä Suomessa odottaa, rupee jo vähemmästäkin stressaamaan. Ja se sää siellä ei houkuttele yhtään. Toiv se kesä sieltä nopeasti tulee :) 

Haikein mielin sanon heipat kampaamolle, Alexille ja Audreylle..

Mieliala viimesestä päivästä salongissa

Huomenna on sitten Paragon päivä. Hoidetaan vielä viimeiset virallisuudet ja paperihässäkät aamusta ja sitten loppupäivä yritetään nauttia viimeisistä tunneista Maltalla. Varmaan käydään syömässä hyvin ja katsellaan Valletan iltatunnelmia kaikessa rauhassa:)
Lauantaina onkin sitten matkustuspäivä. Taidan jättää viimeisen blogitekstin kirjoituksen Suomeen. Siellä sitten taas perussuomalaisena: masentuneena ja luultavasti jääpuikkona yritän vielä muistella Maltaa ja tehdä jonkinlaisen yhteenvedon tästä koko seikkailusta :)

Nyt on vaan yritettävä nauttia viimesistä hetkistä
CIAO

Gozoooo

Vihdoin oli koittanut se päivä kun lähdimme Gozoon. Porukka oli hehkuttanut paikkaa hurjasti joten olihan meillä päivästä odotukset korkealla. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpöä riitti. Taisi olla paras päivä tähän mennessä. 

Ajateltiin lähteä jo ajoissa liikenteeseen, mutta kun on naisista kyse ni venähtihän se lähteminen puol 11.. Valletassa vaihdettiin bussia ja perillä oltiin vasta 2 aikaan, jonka jälkeen piti odottaa vielä laivaa, joka veisi meidät Gozoon. Laiva matka ei onneksi kestänyt kuin 25min ja hintaa laivalle jäi vaan alle 5 auroa. Gozon päässä hyppäsimme turistibussin kyytiin,joka veisi meidät ympäri saarta. Jäimme istumaan bussin "katolle,jotta näkisimme maisemat parhaiten... wrong choice!! Meinattiin jäätyä pystyyn viuhuvan tuulen ansiosta :D 

Satama

Loppu matka pysyteltiikin sitten bussin sisätiloissa ! Bussi pysähteli matkan varrella useissa paikoissa (tärkeimmät Gozon nähtävyydet).

Olen aikaisemmin blogissani puhunut siitä, että vehreimmät paikat on vielä näkemättä,nii nyt niitä sitten nähtiin yllin kyllin :) Kaunista oli. Päätarkoituksenamme oli kuitenkin päästä näkemään upea Azure Window, joka oli pysäkki numero10. Siellä meillä oli aikaa noin 45min nauttia näkymistä ennen kuin seuraava bussi meitä tuli hakemaan ( se oli jo viimeinen bussi koska kello oli jo tullut yli neljän). Olin kuvitellut paikan ihan toisenlaiseksi, mutta nähtävyytenä oli vain ja ainoastaan Window, ei rantaa tai muuta. Kalliomuodostelmia toisensa perään. Mutta olihan tuo näkemisen arvoinen ;)

Kauhee nälkä yllätti "ikkunaa" katsellessa, joten napattiin herkku jäätelöt paikan päältä ja nautittiin vielä viimeisistä iltapäivän auringon säteistä, naaam ♡
noniin ja matka jatkui kierroksen loppuun, jonka päätepysäkki oli taas satamassa. Sieltä ku Vallettaan taas päästiin laivan ja bussi matkan jälkeen, nii kello oli jo 8 ja olikin niin kova nälkä, että jäimme vielä nautiskelemaan carbonarat ennen kun kotia Paolaan lähdettiin. 11h matkustamisen jälkeen ei tarvinnut kissaa sanoa ku uni vei mennessään:)

VINKIT (itselle tulevaisuutta ajatellen ja kenelle tahansa kuka aikoo mennä vierailemaan kauniilla Gozon saarella):
1. Lähde reissuun viimeistään klo8, jos haluat nauttia auringosta saarella
2. Ota asioista selvää ennen kuin lähdet matkaan (paikat missä haluat käydä yms.)
3. Jos istut turistibussin "katolla", muista talvivaatteet
4. Saarella kulkee myös taxit ja bussit, jos haluat vain mennä tiettyyn paikkaan saarella nauttimaan päivästä

Aamen.

Kolmas viikko

Ei ole päässyt kirjoittelemaan blogiin taas vähään aikaan kun meidän netti ei asunnossa ole toiminut kunnolla:/ no työpaikkalla nytkin kirjoittelen puhelimella mitä ehdin.. 

Kolmas viikko meni taas hujauksessa. Kävimme sillo maanantaina tosiaan siellä Valletan muureilla, jossa tuuli ihan hulluna.. no mäpä tulin sitten kipeäksi siitä seikkaulusta ja jouduin viettämään aikaa sängyn pohjalla. Nyt onneksi jo parempi niin pääsee nauttimaan vielä viimeisistä reissupäivistä!:) 

Torstai oli pyhäpäivä Maltalla, joten meillä oli vapaapäivä töistä. Meille kerrottiin, että Rabatissa on festarit jonkun pyhimyksen muistoksi, joten lähdimme siellä käymään. Meille Suomessa festarit tarkoittaa jotain ihan muuta ku näille täällä :D odotimme paljon musiikkia (dj:tä tai jotai), mutta vastassa olikin soittokunnan paraati! Fiilis oli vähän ku markkinoilla. Kadut oli koristeltu juhlatunnelmaan ja ihmisiä oli aika paljon. 

Sunnuntaina olikin sitten jännittävä päivä mulle ja Pinjalle:D oltiin puhuttu pitkään tatuoinnin ottamisesta ja vihdoin otettiin härkää sarvista ja otettiin yhteyttä lähellä olevaan studioon. Tatuoija oli niin ystävällinen, että avasi ovensa meille sunnuntaina vaikka normisti pitäisi vapaapäivän :) no sinne sitten 10 aamulla kömmittiin hakattavaksi :D ja sattu kyllä niin paljpn ettei tarvii taas hetkeen ottaa mitään kuvaa ;) nii varmaa....

Maanantaina oli vielä vapaapäivä ja oli luvattu hyvää keliä,joten päätimme ottaa vihdoin matkan Gozoon. Mutta siitä seuraavassa tekstissä ..:)

Toinen viikko Maltalla

Malta on ihana paikka. Kun keskittyy maltalaiseen arkkitehtuuriin ja luontoon, varsinkin mereen ja sitä ympäröiviin upeisiin maisemiin, ei voi ku rakastua. Niinkään en menisi sanomaan maltalaisista ihmisistä. Ravintoloissa, kaupoissa ja liikenteessä saa nuivia katseita ja on ihme jos sinua tervehditään vilpittömän iloisesti. Noh siihenkin tottuu ja on tottunutkin jo. Pikku hiljaa omakin tervehdys alkaa laantua eikä kiitosta tule viljeltyä samalla tavalla kuin Suomessa. Toivottavasti tapa ei unohdu kokonaan (pitäähän täältä vielä kuitenkin takaisin tulla ja muistaa suomainen kulttuuri ja tavat). 

Toinen viikko salongissa meni yllättävän nopsaa vaikka viikolla olikin 5 työpäivää (Muut viikot siis vajaita). Tiistai ja keskiviikko oli tunnetustikin todella hiljaisia, mutta pidimme liikkeen silti auki. Keskiviikona minusta tuli kampaamon omistaja ja jouduin koko päivän nököttämään kampaamossa yksin, not nice. 7 tuntia luin kirjaa tai pyörittelin peukaloita. Meinasin jo ottaa hatkat koko mestasta ku otti nii kovaa päähän.. mut osasin hillitä itseni ja päätin että tää on viimene kerta ku suostun tekee tollasen päivän. En mielestäni tullut Maltalle lukemaan kirjaa vaan oppimaan uutta niin tulevasta ammatistani sekä kulttuurista. But so on..

Loppu viikko menikin enemmänkin töitä tehdessä, päivät oli buukattu lähes täyteen :) Valitettavaa kyllä, en ole oppinut lähes mitään uutta, mutta varmasti kokemusta rikkaampana täältä pois tulen. Olen oppinut pitämään pomostani,vaikka ensin vieroksuin ylimielisyyttä ja ylitsepursuavaa itsetietoisuuttaan. Ehkä se johtuu siitä, että olen oppinut tuntemaan hänet sen kaiken läpi ja hän minut :) 

Tapasin ranskalaisen Audreyn ensimmäistä kertaa lauantaina. Hänen englanninkielentaito on vielä joksenkin hakusessa, mutta on tosi mukavaa, että on juttukaveri kampaamossa tylsyyden tullen! Audrey on vähän nuorempi ja tuli nyt jäädäkseen Maltalle työskentelemään Alixielle. Olin ihmeissäni kun lähes heti hän kutsui minut juhliinsa samana iltana ! Emme ehtineet tyttöjen kanssa mennä, mutta olin otettu kutsusta :) 

Olimme tyttöjen kanssa miettineet, miten paljon vielä Maltaa oli näkemättä ja päätimme eilen lähteäkin katselemaan maisemia Valletan suuntaan. Valletassa on paljon muureja, lähdimme niitä bongailemaan. Eilen oli tosi inhottava keli ja kun pääsimme muurreille seikkailemaan (meren läheisyyteen) meinasi tukka kirjaimellisesti lähteä päästä :D oli ihan mieletön tuuli ja sade piiskas naamaa.. mut tulipahan maisemat nähtyä :D

  

Tällä viikolla on pyhäpäivä torstaina, katotaan mitä kivaa keksitään ...:)

Ensimmäinen viikko takana

Lauantaina oli taas työpäivä, enkä ollut paljon silmääni ummistanut edellisenä yönä. Sain kuulla surullisia uutisia edellisenä päivänä enkä ollut työpäivän aikana oma itseni. Onneksi pomo oli ymmärtäväinen. Lauantai oli vilkas päivä liikkeellä, joten sain paljon muuta ajateltavaa. Tein paljon värjäyksiä ja pesin hiuksia. Alexilla on toinenkin työ yhdellä klubilla, joten lauantaina tehdään yleensä lyhyempi päivä kampaamossa. 

Tiia lähti lauantai aamuna kotia, tuli vähän surku siitä ku muutenkin oli huono päivä. 

Ajattelin ensin pitäväni koti-illan, mutta tulin siihen tulokseen, ettei ole hyvä jäädä yksin.. No päädyttiin taas Pacevilleen, joka oli TÄYNNÄ ihmisiä. Täällä sunnuntaina on kaikilla vapaapäivä, joten menokin oli sen mukaista :D 

Sunnuntai menikin sitten levätessä. 

Tänään minulla ja Pinjalla oli vielä vapaapäivä. Oli luvattu vesisateita koko päiväksi, mutta kun ilma näyttikin olevan parempi niin lähdimme ulos. Jäimme ensin kiertelemään Paolaan (jossa asumme), mutta kun aurinko paistoi niin ihanasti niin päätimme lähteä lähemmäksi merta ja päädyimme Sliemaan.

Sliemassa kiertelimme vähän kaupoissa, jonka jälkeen jäimme paistattelemaan iltapäivän aurinkoon rantakadulle. Ensimmäistä kertaa pääsin edes hetkeksi kunnolla nauttimaan lämmittävästä auringosta! 

 

Toivottavasti päivät vielä tästä lämpiäis, niin pääsisimme käymään Gozolla ja Blues Lagoonilla. Siellä on kuulemma TODELLA kaunista !! Cant wait <3

Huomenna on taas viikon ensimmäinen työpäivä, saa nähä mitä on luvassa :) tää viikko onkin ainut viikko kun meillä on täys työviikko.. Ei muutakun viimeiset levot ennen sitä. Good night :)

Upea Malta

Malta on yksi upeimmista paikoista, missä oon ikinä käyny. Rakastan maltalaista arkkitehtuuria, vanhoja taloja vierivieressä, koristeellisia parvekkeita, satoja kirkkoja ja tietysti merta. 

Liikenne täällä on melko vauhdikasta ja kolareita sattuu paljon (ainakin autojen kolhuista päätellen). Ei oo yks eikä kaks kertaa ku meinannu jäädä auton alle.. Himputin liikenne kulkee sitä paitsi väärään suuntaan :D menee varmasti koko kuukaus ku opettelee mihin suuntaan pitää katsoa kun ylittää tietä! Maltalla on paljon maahanmuuttajia ja pakolaisia esim Afrikasta. Heistä on meitä varoiteltukin.. 

Maltalla on turisteja aika vähän tähän vuoden aikaan.. Kesäkuukausina niitä onkin sitten kuulemma riesaksi asti. 

Sää Maltalla on ollut aika vaihtelevaa.. Yhtenä päivänä oli tosiaan se 27C, muina päivinä on ollut viileämpää ja tuulista. Välillä on satanut vettäkin, mutta onneksi yleensä sade on tullut yöllä! Mutta silti, ihanaa kun täällä on niin kevät verrattuna Suomen keleihin. Maltalaiset itse palelevat tälläisessä säässä ja ihmettelevät miten voin tulla ilman takkia töihin :D 

Tosiaan meillä oli se vapaapäivä perjantaina.. Vähän huonovointisina lähdimme Tiiaopen mieliksi käymään katsomassa fisuja Malta National Aquarium:ssa. Matka oli tuhottoman pitkä, vihdoin kun pääsimme perille oli pettymys suuri.. 15min ja paikka kierretty damn 

 

Ei muuta kun kotia lepäämään loppu päiväksi :D

Töitä ja vähän vapaatakin

Toisena päivänä kampaamoon mennessä jätin haikein mielin taakseni täyden auringon paisteen ja 27c lämmön.. Toivottavasti saadaan samanlaisia päiviä saadaan myös vapaapäiville :) oli Tiian vuoro tulla käymään minun luonani kampaamossa. Alexiella oli heti aamusta koekampauksen tekoa, joten hän ei ehtiny kamalasti tarinoida Tiian kanssa. Mutta saimme kuitenkin tietää, että hän myös kampaajauran ohessa opettaa opiskelijoita, opettajia sekä ammattilaisia. Hän on myös voittanut paljon palkintoja kampaajauraansa liittyen. Alex on hyvin arvonsa tunteva ja saattaa välillä vaikuttaa ylimieliseltä. 

Alemmassa kuvassa näkyy kaikki Alexin voittamat palkinnot. 

Toisena toppipäivänä oli kampaamossa käymässä myös David, joka on Alexin kumppani. Hän tekee myös kampaajan hommia silloin tällöin, enemmänkin harrastus mielessä. Hän oli auttamassa koekampauksen teossa Alexia.

 Alexie

 David

Iltapäivästä yritin ensimmäistä kertaa föönata Maltalaisen tukkaa. No eihän siitä tullut lähellekään samaa tasoa kuin Alexin tekemistä töistä, niin hän sitten vähän fiksasi työtäni lopuksi. Täällä tukka on niin paksu, ettei Suomesta opituilla tekniikoilla saa mitään aikaiseksi. Ehkä tässä viikkojen aikoina vielä oppii tuon föönauksenkin salat!

Torstaina heräsin virkeänä. Taisi olla ensimmäinen yö kun sai kunnolla nukuttua. Tulossa oli kiva päivä. Vaikka yöllä oli satanu vettä ja päivästä olisi tulossa kolea, se ei mieltäni saanut mustaksi. Huomenna pitäisimme vapaapäivän, koska tiialla oli enää kaksi päivää aikaa lähtöön. Illaksi oli siis suunnitteilla humputtelua Maltan yöelämässä! Toppipäivästä ei paljoon mitään mieleeni jäänyt, koska mielessä oli vaan illan touhut. 

Tiiat olivat juuri käyneet kaupassa ostamassa meille herkkuja illaksi kun tulin töistä kotia. 

Meille oltiin Suomessa varoiteltu Pacevillestä ja siellä olevista baareista. Kysyimme paikallisilta asiasta, niin ne kertoi, että aina sanotaan, ettei kannata mennä Pacevilleen, kannattaa mennä St.Juliansiin jos meinaa juhlia, mutta ne on periaatteessa sama paikka. (Maltalla on vaikea ymmärtää missä menee kaupunkien rajat) Paikalliset ovat myös sanoneet, että jos täällä meinaa juhlia, niin aina pitää olla varovainen, eikä jättää tavaroitaan ja juomiaan valvomatta. No, ennen kun lähdettiin tarkistamaan pahamaineista Pacevilleä, pelailimme kotona ja maisteltiin vähän paikallista viiniä. 

Missasimme viimeisen bussin, joten otimme taksin kohti Pacevilleä. Baarikadulle päästyämme yritimme päättää mihin parista kymmenestä baarista mentäisiin. Entten tentten...ja sisään. 

 

Tosi hauska ilta oli, tuli tanssittua paljon. Maltalaisiin baareihin ei maksa mitään sisälle, joten oli kiva käydä pyörimässä ja katsomassa erilaisia baareja. 

Saattaa olla, että pitää mennä toistekin katsomaan iltameininkejä..

Ensimmäinen toppipäivä

Aamupalalla alkoi kauhu nostaa päätään. Oli ensimmäisen toppipäivää aika... Muiden työpaikat on tunnin matkan päässä, joten ne lähti jo paljon aikaisemmin kun minun piti lähteä. Jäin yksin kotia ja jännitys tulevaa päivää kohtaan vaan kasvoi. Juttelin ennen lähtöä vielä äidin kanssa, jotta saisin vähän kannustusta. Naurattaa näin jälkeenpäin tuo kova jännitys, mutta eihän sille mitään mahda, voi se tälläistä isoa tyttöäkin jännittää:D 

Minulla ei tosin ollut kuin 300m työpaikalle mut lähdin jo ajoissa etsimään kohdetta. Ja todella helposti se löytyikin. Työpäivä alkoi mukavasti, pomo tuntui mukavalta ja onneks osasi puhua sujuvaa englantiakin. Cut Coiffeurissa työskentelee pomon, Alexien kanssa myös osa-aikaisena Ashley, sekä vaihto-oppilas Ranskasta. Vaihto-oppilaan tulen tapaamaan vasta ensi viikolla. Jäimme lähes heti avaamisen jälkeen Ashleyn kanssa kahdestaan kampaamoon. Siivosimme ja juttelimme paljon. Häntä kiinnosti paljon Suomi ja elämäni siellä. Hämmentävää kyllä, iltapäivästä jouduin jäämään kampaamoon yksin reiluksi tunniksi. Pomon palattua pesin hänen ja toisen asiakkaan hiukset sekä sain levittää tyvivärin. Kampaamossa ei kukaan muu leikkaa hiuksia kuin pomo Alexie. Varsinkaan vaihto-oppilaille kukaan asiakas ei tahdo/uskalla tulla. Pomoni on homoseksuaali ja siltä näytti myös kampaamon sisällä. Aika hauska ja erilainen sisustus mitä ollaan Suomessa totuttu näkemään..

Maltalaisilla on ihan uskomattoman paksu tukka. Pestessäni pomon hiuksia, ihastelin kuinka paksuista ne tuntuu. Alex kuitenkin oli toista mieltä ja sanoi, että ymmärrän myöhemmin mitä han tarkoitti. Ja niin ymmärsin. Veden lämpötilansäätely toimii Maltalla lähes kaikkialla kaasun avulla. Siihen on todella hankala tottua. Sormeni olen polttanut niin monesti harjoitellessa, ettei varmaan käsistä ole nahkoja jäljellä kuukauden kuluttua :D Maltalla on tapana pestä hiukset kahteen kertaan shampoilla ennen hoitoainetta. Todella outoa.. 

Cut Coiffeurissa on käytössä väri/tuotesarjana Lakme. Lakme on espanjalainensarja. Alex selitti, että sarja on tehty nimenomaan karheimmille,välimerellisille, paksuille hiustyypeille. Kuulemma Wella ja muut sarjat eivät peitä tarpeeksi heidän hiustaan. 

Työpäivän jälkeen lähdimme käymään Valletassa syömässä. Löysimme kiva paikallisten suosiman paikan, jossa oli todella halpaa ruokaa. 

Ainiin, hankimme kämpille kaasulämmittimiä, jotta saisimme edes yöt nukuttua siedettävässä lämpötilassa. Ja melko hyvin se lämmittääkin, tai sitten olemme vain alkaneet tottua viileään kämppään. 

Mutta eiköhän tämä tästä.. Pikku hiljaa kun alkaa pääsemään sisälle Maltalaiseen kulttuuriin sekä toimintaperiaatteisiin ja ilmastoon niin alkaa varmasti tuntemaan itsensä kotoisammaksi. Sitä odotellessa!

Ensimmäinen päivä

Eka päivä valkeni uupuneena edellispäivän matkustamisesta sekä huonosti nukutun yön johdosta. Voi suoraan sanoa, etten ole koskaan palellut niin kovasti. Vaikka kiukutti väsymys ja loppumaton horkka, silti ulos katsoessa, sai hymyn huulille! Kirkas sininen taivas ja vastapäisestä pienen pienestä kaupasta haettu tuore leipä, eivät voineet olla huono alku tälle seikkailulle. 

Päivän agendana meillä oli ehtiä 11.15 alkavaan "info-tilaisuuteen" Paragoniin. Päätimme lähteä jo hyvissä ajoin liikenteeseen, jotta olisimme VARMASTI ajoissa paikalla. 1,5h oli aikaa ku kotioven takanamme suljimme. 

Siinä kuvat ensimmäiseltä matkalta bussipysäkille KUNNES... IIK tajusin että rintsikat oli jäänyt aamulla laittamatta..?!? RINTSIKAT?!? Kuka unohtaa rintaliivit..no minä! Ei muuta ku lähdin juoksujalkaa takasin kotiin. Noh seuraava este oli kotiovi.. Hetken aikaa avaimen kanssa tapeltuani sormet verillä soitin apua.. No ei mitään rintsikat päälle ja uus yritys. Oltiin odotettu bussia jo tunti kunnes tajuttiin vaihtaa toiselle puolelle tietä odottamaan OIKEAAN suuntaan menevää bussia.. Puuh no melkeen toinenkin tunti oli jo vierähtänyt oikealla puolella tietä odottaessa kunnes soitimme Paragoniin pahoittelut myöhästymisestä. Tapaamisaika muutettiin kolme tuntia eteenpäin. Päätimme ottaa vaan seuraavan bussin kohti pääkaupunkia Vallettaa ja aloittaa tutustumispäivän sieltä. Paolasta (missä me asutaan) on noin 5km matka Vallettaan. Katselimme kauniita rakennuksia ja koristeellisia parvekkeita sekä tarkkailimme tulevia shoppailumahdollisuuksia! 

Valletasta pääsimme jatkamaan Paragoniin yllättävän kivutta, tosin matka kesti noin 30 min. Parin tunnin infotilaisuuden jälkeen palasimme kotiin. Kävimme vielä myöhemmin Valletassa maistelemassa paikallisia pastoja ja ihastelemassa valoloistossa vieläkin kauniimmalta näyttäviä rakennuksia.

Kotiin päästyämme olimme niin väsyneitä päivän seikkailuista, että taisimme aika nopeasti sänkyyn kaatua. Ei kuitenkaan niin nopeasti, ettei olisi ehtinyt panikoida seuraavan päivän ensimmäistä toppipäivää paikallisessa kampaamossa!! Huiiiiiiiii