Malta on ihana paikka. Kun keskittyy maltalaiseen arkkitehtuuriin ja luontoon, varsinkin mereen ja sitä ympäröiviin upeisiin maisemiin, ei voi ku rakastua. Niinkään en menisi sanomaan maltalaisista ihmisistä. Ravintoloissa, kaupoissa ja liikenteessä saa nuivia katseita ja on ihme jos sinua tervehditään vilpittömän iloisesti. Noh siihenkin tottuu ja on tottunutkin jo. Pikku hiljaa omakin tervehdys alkaa laantua eikä kiitosta tule viljeltyä samalla tavalla kuin Suomessa. Toivottavasti tapa ei unohdu kokonaan (pitäähän täältä vielä kuitenkin takaisin tulla ja muistaa suomainen kulttuuri ja tavat).
Toinen viikko salongissa meni yllättävän nopsaa vaikka viikolla olikin 5 työpäivää (Muut viikot siis vajaita). Tiistai ja keskiviikko oli tunnetustikin todella hiljaisia, mutta pidimme liikkeen silti auki. Keskiviikona minusta tuli kampaamon omistaja ja jouduin koko päivän nököttämään kampaamossa yksin, not nice. 7 tuntia luin kirjaa tai pyörittelin peukaloita. Meinasin jo ottaa hatkat koko mestasta ku otti nii kovaa päähän.. mut osasin hillitä itseni ja päätin että tää on viimene kerta ku suostun tekee tollasen päivän. En mielestäni tullut Maltalle lukemaan kirjaa vaan oppimaan uutta niin tulevasta ammatistani sekä kulttuurista. But so on..
Loppu viikko menikin enemmänkin töitä tehdessä, päivät oli buukattu lähes täyteen :) Valitettavaa kyllä, en ole oppinut lähes mitään uutta, mutta varmasti kokemusta rikkaampana täältä pois tulen. Olen oppinut pitämään pomostani,vaikka ensin vieroksuin ylimielisyyttä ja ylitsepursuavaa itsetietoisuuttaan. Ehkä se johtuu siitä, että olen oppinut tuntemaan hänet sen kaiken läpi ja hän minut :)
Tapasin ranskalaisen Audreyn ensimmäistä kertaa lauantaina. Hänen englanninkielentaito on vielä joksenkin hakusessa, mutta on tosi mukavaa, että on juttukaveri kampaamossa tylsyyden tullen! Audrey on vähän nuorempi ja tuli nyt jäädäkseen Maltalle työskentelemään Alixielle. Olin ihmeissäni kun lähes heti hän kutsui minut juhliinsa samana iltana ! Emme ehtineet tyttöjen kanssa mennä, mutta olin otettu kutsusta :)
Olimme tyttöjen kanssa miettineet, miten paljon vielä Maltaa oli näkemättä ja päätimme eilen lähteäkin katselemaan maisemia Valletan suuntaan. Valletassa on paljon muureja, lähdimme niitä bongailemaan. Eilen oli tosi inhottava keli ja kun pääsimme muurreille seikkailemaan (meren läheisyyteen) meinasi tukka kirjaimellisesti lähteä päästä :D oli ihan mieletön tuuli ja sade piiskas naamaa.. mut tulipahan maisemat nähtyä :D
Tällä viikolla on pyhäpäivä torstaina, katotaan mitä kivaa keksitään ...:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti