Noniin...
Kuka olisi uskonut, että reissu olisi mennyt näin nopeasti ohi. Yhtäkkiä olikin aika lähteä kotia, vaikka tuntui, että reissu jäi ihan kesken. Nyt olen viettänyt reilun viikon Suomessa ja arjesta on yritetty saada jonkunlainen ote.
Maltasta tuli koti. Arki oli alkanut vasta tuntumaan omalta ja sitten pitikin jo lähteä. Tottakai oli koti-ikäväkin tullut jollain tasolla, mutta noiden ihanien tyttöjen kanssa olisi viettänyt vielä toisenkin kuukauden kauniilla saarella. Ensi fiiliksenä työpaikasta oli vähän nihkeä, koska tehtävää ei paljon ollut. Mutta pikku hiljaa tottui kampaamon toimintatapoihin ja olisi mielellään Cut Coiffeurissa viettänyt pidemmänkin työharjoittelujakson.
Toisiks viimeisenä iltana saimme Pinjan kanssa päähämme lähteä lenkille. Oli tullut ahmittua jonkun verran herkkuja ja turvotus tuntui kuvottavalta :D Heitimme lenkkarit jalkaan ja suuntasimme kohti Fguraa ja kävimme katsomassa paikkoja, joissa emme olleet vielä käyneet. Meitä oltiin varoiteltu yksin pimeällä kävelemisestä, mutta kyllä tuo aika jännittävää oli ihan kahdestaankin. Sydänkohtauksia aiheutti aidalla kävelevät kissatkin :D
Viimeisenä päivänä Maltalla meillä oli vielä tapaaminen Paragonissa, jossa hoitaisimme viimeiset paperihommat ja saisimme tiedot seuraavan päivän kuljetuksista lentokentälle. YLLÄTTÄEN meillä oli ongelmia päästä Mostaan ajoissa (ensimmäisenä päivänä olimme 3h myöhässä tapaamisesta). Lähdimme ajoissa liikenteeseen, koska tiesimme aikaa kuluvan rutkasti. Noooo bussi taisi olla myöhässä Valletasta lähdettäessä jo sen verran, että tiesimme myöhästyvämme, mutta kaiken kruunasi se, ettei bussikuski tiennyt mihin olisimme menossa. Pienen kolarin ja sattumusten jälkeen päädyimme kuitenkin Mostan pikkukaduille. Koska bussikuski ei osannut meitä auttaa etsimään paikkaa, hän ohjasi meidän lähimmälle poliisiasemalle kysymään apua (se on Maltalla erittäin yleistä; kysytään navigointiapua, pyydetään soittamaan takseja yms). Loppujen lopuksi ilman poliisin apua löysimme perille Paragonille noin 20 min myöhässä. Kukaan ei kuitenkaan edes välittänyt vaikka myöhästyimme...
 |
| Puhelinkopit on tuttu näky Maltan katukuvassa |
Pääsimme jo ajoissa tapaamisesta pois ja aloitimme viimeisen päivän nauttimisen, johon kuului viimeisten tuliaisten shoppailua ja ravintolaruokaa.
Päiväohjelman jälkeen palasimme Mostasta kotiin hetkeksi rauhottumaan sekä vaihtamaan vaatteita ravintolailtaa varten.
Ilta meni Valletassa illallista syödessä tietysti hyvässä seurassa. Muisteltiin mennyttä kuukautta ja voivoteltiin tuleva päivän lähtöä.
Viimeinen päivä alkoi haikeissa fiiliksissä. Aamupala, siivous ja pakkaaminen kuului päivän agendaan ennen kuin taksi tuli meitä hakemaan asunnolta. Viimeiset heipat kämpälle ja koko Maltalle. voih....
Ensimmäinen lento sujui oikein hyvin. Lennettiin kauniin vuoriston yli. Frankfurtista lähdettäessä, huomasimme, ettei meillä ollut istumapaikkoja lipuissa ollenkaan. Työntekijät huutelivatkin meille check-in:ssä ja saimme uudet liput. Nooooo, koneeseen mennessä huomasin, että joku herrasmies istui paikallani ja TOTTAKAI vieressäni istuisi kaksi pientä lasta, JES. Ei mitään, hetken selvitettäessä istumapaikka soppaa, selvisi, että oli tullut tuplabuukkaus ja miehellä ja minulla oli sama istumapaikka. Siinä vaiheessa meinasi tulla ärrimörri kun väsymys painoi ja kova halu päästä kotiin vaan kasvoi. Ajattelin, että minun tuurillani varmaan käytävällä saan seisoo koko himmutin matkan. Eipä mitään, ei mulle huonosti käynyt :D "Haittaako sua jos jäät istumaan tähän ykkösluokkaan?!" NO SIIS EI TODELLAKAAN :ddd
Haha vilkuttelin tytöille koneen takaosaan ja jäin nauttimaan matkasta jalat oikosellaan ! Muutaman pienen mutkan jälkeen vaihdettiin lopulta konetta ja pääsimme lähtemään kohti Suomea noin 2h myöhässä.
Mutta siitä huolimatta minä nautin, KIITOS Lufthansa ! Tuli kuumat pyyhkeet ja kolmen ruokalajin illallinen ja kaikkea mitä vain osasi pyytää :D mua niin nauratti koko tilanne, olin ku peura ajovaloissa kun en osannut käyttäytyä ykkösluokan mukaisesti kaiken maailman pyyhkeiden kanssa ! :D ja hävetti, porukka oli puvut ja krakat päällä ja meikäläinen lösötti verkkareissa, tukka silmillä oivoivoi..
No, mutta nyt on sitten reilu viikko vietetty Suomessa.... Niin.. Eipä täällä muuta positiivista ole kuin rakkaat ihmiset. Mennäänkö jo takaisin?!!?!
Vaihtoon lähteminen on ollut ehkä elämäni paras ratkaisu. Vaikka se kuinka pelotti ja jännitti ja tuli jo ikävä ennen ku kerkesi edes kotiovea selän takana kiinni laittaa, niin en vaihtaisi mitään pois! SUOSITTELEN kaikille iästä ja elämäntilanteesta huolimatta. Elämässä täytyy ottaa irtiottoja tavalla tai toisella, ja tämä oli minun tapani. Lähtisin milloin vain uudestaan, jos sellainen tilanne tulisi. Ihmiset puhuvat, että tuollaisilla reissuilla "löytää itsensä"/ "oppii itsestään uusia asioita", no joo, ehkä jollain tavalla kyllä minullakin niin kävi. Minusta vaan tuntuu, että minulla on niin paljon jo elämässäni tapahtunut ja ikääkin plakkarissa on jo 24, joten mitään ihmeellistä "itsensä löytämistä" ei tapahtunut. Toivon, että nuorimmilla kanssamatkustajilla on jotain tän tyyppistä tapahtunut :)
Mutta siis WOW, ihana maa, ihania ihmisiä, Pinja, Tiia
KIIIIIITTTOOOOOOSSSS <3
Viimeinen päivä alkoi haikeissa fiiliksissä. Aamupala, siivous ja pakkaaminen kuului päivän agendaan ennen kuin taksi tuli meitä hakemaan asunnolta. Viimeiset heipat kämpälle ja koko Maltalle. voih....
Ensimmäinen lento sujui oikein hyvin. Lennettiin kauniin vuoriston yli. Frankfurtista lähdettäessä, huomasimme, ettei meillä ollut istumapaikkoja lipuissa ollenkaan. Työntekijät huutelivatkin meille check-in:ssä ja saimme uudet liput. Nooooo, koneeseen mennessä huomasin, että joku herrasmies istui paikallani ja TOTTAKAI vieressäni istuisi kaksi pientä lasta, JES. Ei mitään, hetken selvitettäessä istumapaikka soppaa, selvisi, että oli tullut tuplabuukkaus ja miehellä ja minulla oli sama istumapaikka. Siinä vaiheessa meinasi tulla ärrimörri kun väsymys painoi ja kova halu päästä kotiin vaan kasvoi. Ajattelin, että minun tuurillani varmaan käytävällä saan seisoo koko himmutin matkan. Eipä mitään, ei mulle huonosti käynyt :D "Haittaako sua jos jäät istumaan tähän ykkösluokkaan?!" NO SIIS EI TODELLAKAAN :ddd
Haha vilkuttelin tytöille koneen takaosaan ja jäin nauttimaan matkasta jalat oikosellaan ! Muutaman pienen mutkan jälkeen vaihdettiin lopulta konetta ja pääsimme lähtemään kohti Suomea noin 2h myöhässä.
Mutta siitä huolimatta minä nautin, KIITOS Lufthansa ! Tuli kuumat pyyhkeet ja kolmen ruokalajin illallinen ja kaikkea mitä vain osasi pyytää :D mua niin nauratti koko tilanne, olin ku peura ajovaloissa kun en osannut käyttäytyä ykkösluokan mukaisesti kaiken maailman pyyhkeiden kanssa ! :D ja hävetti, porukka oli puvut ja krakat päällä ja meikäläinen lösötti verkkareissa, tukka silmillä oivoivoi..
 |
| Maha täynnä oli mukava jatkaa kohti Mikkeliä :D |
Vaihtoon lähteminen on ollut ehkä elämäni paras ratkaisu. Vaikka se kuinka pelotti ja jännitti ja tuli jo ikävä ennen ku kerkesi edes kotiovea selän takana kiinni laittaa, niin en vaihtaisi mitään pois! SUOSITTELEN kaikille iästä ja elämäntilanteesta huolimatta. Elämässä täytyy ottaa irtiottoja tavalla tai toisella, ja tämä oli minun tapani. Lähtisin milloin vain uudestaan, jos sellainen tilanne tulisi. Ihmiset puhuvat, että tuollaisilla reissuilla "löytää itsensä"/ "oppii itsestään uusia asioita", no joo, ehkä jollain tavalla kyllä minullakin niin kävi. Minusta vaan tuntuu, että minulla on niin paljon jo elämässäni tapahtunut ja ikääkin plakkarissa on jo 24, joten mitään ihmeellistä "itsensä löytämistä" ei tapahtunut. Toivon, että nuorimmilla kanssamatkustajilla on jotain tän tyyppistä tapahtunut :)
Mutta siis WOW, ihana maa, ihania ihmisiä, Pinja, Tiia
KIIIIIITTTOOOOOOSSSS <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti